www.ristila.com -> VAELLUSTARINAT -> PUKALA 02

Päiväretki Pukalan virkistysmetsään

Suunnittelua

Tämä retki ei juuri suunnittelua saanut osakseen. Katteltiin Jussin kanssa karttaa ja todettiin, että tuolla sitä voisi päivän kävellä. Suunnittelin reitiksi Pukalajärven laavu - Valkeajärven laavu - Pukalajärven laavu eli kiertäisimme alueen "länsipuolisen lenkin". Kävin Tampereen pääkirjasto Metsossa tutkimassa peruskarttoja ja kirjoitin ylös muutaman GPS-pisteen, jotta löytäisin Info-pisteen helposti.

Metsähallituksen vanhassa Suomen Retkeilyoppaassa on virheelliset ohjeet infopaikalle (sille Pukalajärven laavua lähimmälle). Uusi reitti kulkee lännempää. Oppaan kartta alueesta on lisäksi tulitikkuaskin kokoinen, joten kannattaa käydä katsomassa alueen veppisivuja, sieltä löytää paremman kartankin.

Matkaan!

Lauantai, toukokuun yhdestoista armon vuonna 2002. Kasailin aamulla rinkkaani hieman vaihtovaatteita, saappaat villasukkineen, näkkäriä, pussikeiton ja makaronia, kamerani, kartat, kompassin ja gepsin sekä kolme litraa vettä. Hain Jussin Teiskosta, pakkasimme Jussin bensakeittimen kattiloineen mukaan ja lähdimme ajelemaan kohti Juurakon risteystä. Teiskosta on "suora" tie Orivedelle ja Pukalan virkistysmetsä on juuri tuon tien varrella.

Ajellessa kannattaa varoa paikallisia. He ajavat vielä lujempaa ja vielä keskemmällä kapeaa soratietä. Jollei nyt satu Teiskosta lähtemään, niin kannattanee suunnistaa ensin Orivedelle, josta on vain muutama kilometri tuota samaista soratietä ajettavana. No, Mersun pohjapelti ei tunne tiettävästi kipua. Ei edes puistoon johtavilla pikkuteillä, jossa pohja raapi kirskuen soratien keskikumparetta.

Suunnittelemani reitti lähtöpisteeseemme ei siis ollutkaan ajettavissa. Vanhan Suomen Retkeilyoppaan tiedot eivät pidä enää paikkaansa. Viitoitus alueella on hieman onnetonta mikäli ei tiedä alueen paikannimiä ennestään (kannattaa katsoa täältä ennen kuin lähtee ajelemaan). Infon GPS-pisteen olin kuitenkin saanut asetettua koko lailla hyvin (muutaman metrin heitto vain), joten löysimme perille myös uutta reittiä.

Infopisteellä tutkimme alueen karttaa, vertailimme sitä peruskartan valokopioomme ja lisäsimme kartallemme joitakin GPS-pisteitä. Ja eikun matkaan, kohti Pukalajärven laavua.

Pukalan maasto on lähinnä kuivaa kangasmetsää, mutta välillä polku vie kuusikkoon ja koivikkoonkin. Polku on pääosan aikaa selkeästi havaittavissa. Välillä se noudattaa vanhaa tienpohjaa, jolloin polku-ura katoaa, ja onnistuimmepa kerran kävelemään pois polultakin. Nopeasti se toki löytyi uudelleen. Kannattaa käyttää kompassia ja/tai GPS-laitetta ahkerasti. Polut ovat aikas kiharia.

Pukalajärven laavu on luonnonkauniilla ja rauhallisella paikalla pitkän niemen vieressä. Niemenkärjestä, kauniilta paikalta myöskin, löytyy tulisija. Siellä voi vaikka keitellä sapuskat omassa rauhassa, jos laavulla on jo joku toinen porukka. Katselimme hetken maisemia ja jatkoimme eteenpäin.

Polku seuraili järven jyrkkää rantatörmää, kunnes se nousi ylemmäs Iililammille ja Iso-Musturille. Korkeuseroja on alueella koko ajan... Polku nousee silloin tällöin hieman ylemmäs, vain palatakseen saman tien takaisin alas. Päiväretkirepun kanssa nousut menevät toki kevyesti. Toisin olisi parikymmenkiloisen vaellusrinkan kanssa... Vartiavuorelta on hieno näköala etelään Iililammille.

Kaikkien purojen yli pääsee siltoja pitkin, niin myös Rasinojan yli. Ihan tennareilla ei silti matkaan kannata lähteä, ainakin toukokuussa oli polulla hieman vetelää siellä täällä. Ei toki paljoa, haisaappaillakin (tai vaelluskengillä) olisi pärjännyt ihan hyvin. Vähä-Musturin länsipään niemennokassa oli hieno tulisija. Puutakin oli riittävästi, metsähallitus oli tuonut sitä paikalle vajallisen. Mikäli lammessa on kalaa, voisi tuossa viettää vaikka päivän kalastellen ja kahvia keitellen. Paikka on kerta kaikkiaan hieno. Emme kuitenkaan malttaneet vielä asettua ruoanlaittoon, vaan jatkoimme suunnitelmamme mukaisesti Valkeajärven laavua kohti.

Valkeajärven laavulle tullessa oli keskelle polkua lyöty tonttimainos. Tästä numerosta sen voisi ostaa. Tiekin tulisi muutaman sadan metrin päähän! Alueen erämaaluonnetta hieman rikkovat mökit jokaisen lammen rannalla. Kun koettaa olla huomaamatta niitä, tuntuu alue olevan kauempana asutuksesta kuin se onkaan. Hieman mielikuvitusta, ja tietkin (joita on aina muutaman sadan metrin päässä) voi unohtaa. Sitten voi kuvitella olevansa erämaassa... Kunnes huomaa parinkymmenen neliön luodolle kyhätyn laavun ja muuratun hormilla varustetun tulisijan. Ei juma... Jotkut sitten jaksavat vaalia kotimaista kahjoperinnettä.

Laavulla keittelimme Intian pataa vahvennettuna makaronilla ja tulistettuna itämaisella Sambal Oelekilla (pelkkää chiliä mössönä). Nälkä olikin jo melkoinen, söimme eväät hyvällä ruokahalulla. Peräjälkeen, tosin, sillä mukaan tuli vain yksi lusikka. Ja päälle kahvit! Kahvikin on retkellä aina niin erityisen hyvää!

Lähdimme pohjoista kohti, tarkoitus oli kulkea Siitinjärvelle, takaisin Rasinojalle, Neejärvelle ja sieltä autolle Info-pisteelle. Valkeajärven pohjoispäässä, aivan metsähallituksen tulisijan luona, on luodolla tuo mainitsemani laavunkyhäelmä. Eipä tuonne luodolle juuri muuta mahtuisikaan. Puut saa kaiketi kivasti metsähallituksen vajasta parin sadan metrin päästä. Uskomatonta.

Siitinjärvelle laskeuduttiin tiheässä kuusikossa jylhän kallioseinämän viertä.

Siitinjärven eteläpäässä olevalle kukkulalle on merkitty peruskarttaan lapinraunioita. Oletimme niiden olevan vanhoja lapinhautoja, joten etsimme sellaisia haudan kokoisia kivikasoja. Laelta niitä ei meinannut löytyä sitten millään. Lienevätkö jo peittyneet sammaleeseen ja varvikkoon? Yhdestä kenties juuri tuollaisesta haudasta on kuva ohessa. Samanlaisia kivikasoja oli sitten enemmänkin polun varressa kukkulan rinnettä alas etelään. Lieneekö tuossa Siitinjärvellä ollut joskus lapinkylä? Nimi ainakin on hämäläisittäin outo, saattaisi olla saamelaista perua. Tiedä häntä. Onhan noita lappalaisiin liittyviä nimiä näillä leveysasteilla enemmänkin, suomalaisten ja lappalaisten alueitten raja on joskus kulkenut Tampereen kohdalla.

Rasinojan kohdalta käännyimme seuraamaan Rasinojan vartta ja kuljimme Neejärven kautta takaisin lähtöpisteeseemme lähelle Pukalajärven laavua. Hieno retki. Maasto on vaihtelevaa ja polkua pitkin oli helppo kiertää puolet alueesta yhdessä päivässä. Alueella näyttäisi riittävät polkuja kahdellekin päivälle, jos kävelee tuollaisen kymmenen kilometria päivässä. Ties vaikka tultaisiin vielä joskus takaisin. Pukalajärvessä pitäisi olla kalaakin. Kaima katseli lampia ja purojakin väittäen niistä ehkä kalaa löytyvän.

Muutama GPS-piste alueelta

Pisteet ovat YKJ-järjestelmässä (Garminissa päälle KKJ ja Hayfordin ellipsoidi niin toimii ok).

Juurakon risteys, josta ajetaan alueelle: 3354120 6847300
Info-piste: 3350390 6844740
Pukalajärven laavu: 3350370 6844250
Vähä-Musturin tulisija: 3349348 6845993
Valkeajärven laavu: 3348220 6846820
Rasinoja Iso-Musturin pää (polunristeys): 3349680 6845800

Jussi Ristilä
www.ristila.com