www.ristila.com -> VAELLUSTARINAT -> MUOTKA 07

Muotkatunturit 2007

Hienoja vaellusmaastoja, sateisia päiviä, painava reppu ja heikko kunto

Prologi

Muotkatuntureilla on tullut käytyä useammankin kerran. Isäni, veljeni, serkkuni ja isäni työkavereiden kanssa olemme olleet tuolla erilaisilla kokoonpanoilla useita kertoja 70- ja 80-luvuilla. Tiesin siis maaston pääpiirteissään ja muistin useita järviä, tuntureita ja muita paikkoja. Ajatuksena oli lähteä samoille jäljille kulkemaan tuttuihin paikkoihin.

Karttoja tutkimalla löysin kuitenkin uuden lähtöpaikan, perinteisesti olimme lähteneet etelään Muotkan Ruoktulta. Nyt valitsin sorakuopan lännempänä, siitä pääsisi mukavasti kohti Muotkantuntureiden aluetta halkovaa polkua.

Kuvat löytyvät galleriasta.

Maanantai 16.7.

Ajomatka oli jälleen rankkaa Rovaniemeltä eteepäin. Perheen taakseen jättämisestä johtuva haikeus oli ennenkokematonta, ehkä siksi että olen ollut jo pari viikkoa lomalla ja viettänyt koko tuon ajan perheen parissa. Tai sitten tässä on jokin muu juttu taustalla, mutta sitä on sitten seuraavat päivät aikaa miettiä.

Ajoin auton Destian sorakuopalle. Vähän hirvitti jättää sitä sorakuopalle, mutta siellä ei näkynyt olleen juuri ollut liikennettä viime aikoina. Työkoneista ei ollut jälkeäkään, ainoat jäljet olivat porojen tekemiä. Romuautoja kyllä riitti, mutta nekin olivat sivussa Destian nätisti siivoamina. Jätin tuulilasille käyntikorttini, toivottavasti eivät hinauta Mersuani minnekään. Sivussa se ainakin on sorakasoista ja toisaalta tukevalla maalla. Irroitin miinusnavan akusta kun auto on viime aikoina syönyt akkunsa viikon levossa. Syyksi luulen asentamaani kauko-ohjattavaa lukitusta, mutta enpä ole viitsinyt noin pientä sähkövuotoa tutkia sen kummemmin 15-vuotiaassa autossa. Harvemmin tuo viikon seisoo.

Polun pää löytyi helposti, mönkijäuraa seuraillen löysin hyvän kahluupaikan ja valitsin ensimmäisen asentopaikan heti Karigasjohkan etelärannalta. Ensimmäinen tavoite saavutettu. Yöttömässä yössä kello oli jo pitkällä aamuyössä, mutta valoa ja lämmintä riitti mukavasti.

Akto on aika lailla ahtaampi kuin Roadrunner, onneksi ensimmäinen ilta oli sateeton. Sateessa tähän on varmasti vaikea asettua kastelematta telttaa sisältä. Muuten ihan kiva asumus ja ennen kaikkea hyvin kevyt.

Rinkka meni mukavasti ensimmäiset pari kolme kilometriä. Lähtöpaino oli reilut 26 kiloa ja kameralaukku reilut kuusi, joten aika lailla tuota varustetta on jälleen mukana. Nyt pitää olla tarkkana ja viilata vielä vähän pois ensi vuonna.

Aurinko nousee jälleen ylemmäs, kello on jo puoli neljä yöllä. Ulkona on 8 astetta, sisällä 13.

Tiistai 17.7.

Kymmeneltä ylhäällä! Herääminen lämpimään aamuun tuntuu hyvältä, kyllä tästä hieno reissu tulee. Yöllä heräsin pari kertaa pieneen viileän tunteeseen ja pari kertaa lämpöön, lämmön tämä pikku teltta tuntuu ainakin pitävän mukavasti. Tuuletuskin toimii ainakin kuivana yönä kyllin hyvin.

Jotain lintuja lehahtelee tuossa teltan nurkilla ja sääskiäkin näyttäisi olevan hieman taas vaihteeksi. Muutama viime vuosihan on mennyt sääskettömissä merkeissä. No eipä noista pitäisi oleman haittaa enää paljakalle noustuani. Nyt puuron keittoon!

---

Kello on kymmenen illalla ja burritokastike porisee (tai oikeamminkin plopsahtelee) Stuorraäytsin tuvan kaasuliedellä. Liettä ei saa riittävän pienelle. Kastiketta tulee valtaisa setti, ens kerralla otan vain yhden tuubin painavaa tomaattipyrettä kahdelle illalle.

Kamiinan lämpö alkaa levitä tupaan. Siitä onkin jo aikaa kun viimeksi olin tuvalla. Taisi olla Sevettijärven reissulla neljä vuotta sitten, ja silloinkin vain laitoimme ruokaa. Yöpynyt en ole tuvassa vissiin yli 20 vuoteen. Alkaakohan sitä tulla nyt jo vanhaksi? Vai vain laiskaksi tai mukavuudenhaluiseksi?

Kulkiessa huomasin ettei kunto ole ihan kohdillaan. Ei ole tullut tehtyä aiemmilta vuosilta tuttuja Seitsemisen- ja Helvetinjärven vaelluksia ja sen tuntee. Eka päivä on joka tapauksessa haastava ja vähän toinenkin. Sitten kroppa tottuu taas tähän elämänmenoon.

Jeageloaijavrin kuudes leiripaikka tuli katsastettua matkalla, tein siinä lounaan.

Maasto oli varsin mukavaa kulkea, täällä ei ole sellaisia korkeuseroja joihin Ruotsin lapissa on parina viime vuotena tottunut. Sata- parisataa metriä on jo paljon ja toisaalta tämä vaellusalue on pitkälti puurajan yläpuolella. Laaksoissa kasvaa tunturikoivua harvakseltaan ja koivikkokin on suhteellisen hyväkulkuista. Ylempänä on sitten vaivaiskoivutupasten täplittämää hyväkulkuista skaidimaata.

Kesällä vedet ovat jälleen varsin alhaalla ja jokunen pikkupuro oli kuivakin. Isommissa puroissa on vettä hyvin juotavaksi, mutta vesistöjen ylitysongelmia ei taida tulla.

Keskiviikko 18.7.

Heräilin yöllä muutaman kerran hyttysten ininään ja johonkin muuuhunkin, kivikovalla laverilla tuli selkä hieman kipeäksi. Hämärässä tuvassa aamun toimet menivät, jos mahdollista, vieläkin hitaammin kuin normaalisti. Tupaa on pakko hieman lämmittää jottei tule sellainen kosteannihkeä ilma, joten laitoin kamiinaan pikku tulet.

Ripustetut vaatteet olivat kuivuneet hienosti, mutta ripustamattomat eivät täysin, joten laitoin orren täyteen vaatetta. Olin illalla ajatellut että jospa tänne joku yöllä tulisi niin joten kuten sekaan mahtuisi, seitsemänkin hengen tupa on helppo täyttää levittelemällä roinat ympäriinsä.

Epävakaa keli jatkuu, mutta lämpömittari näyttää kuuttatoista nyt puoliltapäivin. Kielajokea kohti.

---

Kyllä sitä on tänään aika lailla miettinyt tämän vaeltamishomman järkevyyttä. Tällä kerralla olosuhteet ovat aika lailla vastaan. Koko päivän on satanut, aika viileätä tässä on päivällstä pistellessä. Nytkin sataa. Teltta on vielä sisältä kuiva, vaelluskamat märkiä...

Tuli niin vilu että piti äkkiä valmistella makuupussi. Nyt on ruoka popsittu ja ukko pussissa lämpimässä. Ulkona sataa edelleen ja lämpöä on 12 astetta. Sain tuosta rinteeltä surffailtua sääennusteen, huomenna on puolipilvistä, ylihuomenna ukkoskuuroja, sitten sadetta ja sunnuntaina aurinko jälleen pilkahtelee, kuten säämiehet tapaavat sanoa.

Käännyn takaisin. Märkiä päiviä ei kestä montaa peräjälkeen, kamat ovat kohta kuin uitetut. Huomenna päässee kunnon päivän, parista seuraavasta ei sitten tiedä enää.

Kun kuntokin on heikompi, massaa tullut taas lisää ja valmistautuminen oli vähäistä, ei tämä tunnu tällä kertaa hyvältä. Kuvatakaan ei juuri voi, kameralaukku on jo ulkoa likomärkä. Sitä miettii että mitä ihmettä sitä täällä tekee. No kai tässä kunto kohoaa, läskikin haihtuu ja kyllä tässä itsensä voittaa. Mutta sellainen vaelluksen tunnelma on hakusessa.

Ei muuta kuin hiljalleen nukkumaan, ehkä huomenna on jo parempi päivä.

Torstai 19.7.

Kuivaa mutta kylmää. Taivas on tiukasti pilvessä, mutta seitsemän asteen lämmössä päälle vetämäni märät vaatteet ovat nyt kuivat. Puurot ja kahvit on juotu ja seuraavaksi tiskaan ja pakkaan kamat. Puoliltapäivin taas liikkeelle.

Kyllä tähän kulkemisen vaikeuteen taitaa olla syynä heikko kunto ja liikakilot. Ens vuonna tullaan 10 kiloa kevyempänä ja hyväkuntoisena uudelleen. Nyt aamulla tuntuu taas ihan hyvältä, mutta olen päättänyt kääntyä takaisin päin. Jatkossa on luvassa vain sadetta ja sitä ei taida kestää telttaillessa neljää päivää peräkkäin, joten otan sitten varman päälle. Täällä en ole vielä nähnyt ketään, joten auttajat ovat tarpeen tullessa vähissä.

Mut reissu se on tämäkin ja toivottavasti tämä päivä olisi kuiva. Sais taas vähän nauttiakin tästä vaeltamisesta.

---

Sadetta ei juuri tullut, mutta koleaa oli ja tuulista. Lämpömittari pysyi kymmenen korvilla koko päivän ja paljakalla tuuli niin että piti laittaa huppu päähän ja hanskat käteen.

Jegeloaijavrilla tuli sitten sadettakin kun sain teltan pystyyn.

Matkaa kertyi vissiin 17 kilometriä, mutta polullahan sitä mentiin. Ketään en ole nähnyt vielä.

Tänään kulki jo matka mukavammin, mutta tämä saa nyt olla tässä. Huomenna palaan sivistyksen pariin jollei sääennustukseen palannut huomisen ukonilma (se oli jo peruttu iltapäivällä) pakota minua jäämään matkan varrelle.

Perjantai 20.7.

Vähän hidas aamu jälleen. Kello lähestyy jo yhtätoista hiljalleen pakkaillessani teltassa, ulkona tulee tihkua aina välillä. Keli on vaihteleva ja jostakin hyvin kaukaa kuuluu ukkonen. Toivottavasti en kastu aivan likomäräksi tänään...

---

Viimeinen päivä osoittautui sitten säältään reissun parhaaksi. Sää selkeni hiljalleen ja vaeltaminen oli mukavaa hyvässä maastossa ja mukavan viileässä kelissä.

Näin pari vaeltajaa, olivat tulossa maantieltä päin ja ohjasin heitä nousemaan Vuodnosjohkan laaksosta hieman ylemmäksi missä oli erinomaisen hyvä kulkea. Itse taas etsiskelin maantielle vievän polun (mönkijäuran) alkua. Paikoin ura oli kaivautunut kunnolla suohon, mutta pääosan aikaa se seuraili varsin mukavasti kuivia ajokelpoisia kohtia joissa oli myös mukava kävellä.

Keittelin jälleen ruokaa Karigasjohkan laaksossa ja valmistauduin palaamaan sivistyksen pariin. Hiljaista täällä oli ollut, vain kaksi kulkijaa oli osunut reitilleni. Hyvä niin, sillä yksinvaelluksen tärkein anti on kulkeminen yksikseen omien ajatustensa kanssa. Täällä unohtuu hetkeksi suorittaminen ja puolivuotistavoitteet.

Epilogi

Autolle päästyäni oli jälleen mielessä päällimmäisenä sauna ja kotimatka. Muistelin että varsin lähellä olisi Kaktsavarrin tuvat, sieltä varmaan löytyisi sauna kulkijalle. Tuvilla minua tervehtikin hymyilevä lappilainen: "Miten voin palvella?" Tuota kysymystä ei noin rehellisesti kuule usein etelässä. Sauna järjestyi "jos sinä nyt siitä sen kympin haluat maksaa." Maksoinhan minä enkä edes kalliina pitänyt kun se vain minua varten lämmitettiin.

Aurinko paistoi jo siniseltä taivaalta ja ilma oli mukavan lämmin. Kaktsavarri näkyi järven toisella puolella istuskellessani saunan kuistilla. Olipas erikoinen reissu. Mutta eipä sitä voinut etukäteen tietää että sääennustusten vastaisesti keli kääntyy upeaksi ja että vaeltaminenkin alkaa maistua kolmen tuskaisen päivän jälkeen.

Noo, ensi vuonna sitten taas jonnekin, paremmalla kunnolla ja entisestään kevennetyillä varusteilla. Faijan kanssa tuossa jo reissusta vähän puhuttiinkin ja joitakin kevennyskohtia on löytynyt eväistä ja kuoriasusta... Ja tässä talven korvalla tulee yleensä hankittua myös kartta tai pari...