www.ristila.com -> VAELLUSTARINAT -> HELVETINJÄRVI 02

Viikonloppu Helvetinjärven kansallispuistossa

Suunnittelua

22.4.2002. Retkiajankohta on varmistumassa, reitti on suunnitteilla ja pisteitä on naputeltu GPS:ään. Osa varusteista on vielä hankkimatta.

13.5.2002. Varusteet on tilattu ja kamojen pitäisi saapua Tampereelle tällä viikolla. Uuden teltan koepystytys tiedossa!

Perjantai 17.5.2002

Koko päivän oli sadellut, välillä enempi ja välillä vähempi. Matkaan oli nyt kuitenkin kova hinku lähteä kun suunnitelmat olivat valmiina ja rinkka pakattuna. Kotona laitoin vielä maastopukuun (mallia löytötavaratalon tarjous) Fjällrävenin saippuaa --siis sitä mehiläisvahasekoitusta. Oli niin kerta kaikkiaan märkä keli. Pukua vahatessa meni ensin hiustenkuivaajasta sulake, sitten jatkoin silitysraudalla. Toivottavasti tuo käsittely auttaisi.

Kamat autoon ja rattiin. Kankimäkeen löysi helposti ja perillä sammutin gepsin säästääkseni akkuja. Virhe. Oli huono tekokuupäivä. Saatuani rinkan selkääni ja käynnistettyäni laitteen uudelleen se väitti nopeudekseni jotakin kolmesataa ja korkeudeksi about 56 000 metriä. Uudellenkäynnistyksen jälkeen olivat satelliitit hakusessa mäkisessä maastossa. No, gepsi rintataskuun virkoamaan ja viittojen mukaan kohti Helvetinkolua kun kompassikin oli jossakin rinkan uumenissa. No, kyllähän se navigointivemplele ekan kilsan jälkeen virkosi pikku tauolla Pyylammella.

Oli märkää. Ei kuitenkaan satanut kunnolla, vaan välillä ropsahti hieman ja puista putoli rauhakseltaan isoja pisaroita. Polku oli koko lailla leveä ja hyvässä kunnossa. Rinkkakaan ei painanut hirmuisesti (lähtöpaino 23 kg). Olin ensimmäistä kertaa kulkemassa tämän rinkan (vuosi sitten hankkimani Haglöfsin Victor 8750) kanssa "täydellä painolla" ja yllättävän hyvin vehje istui selkääni. Mielikuva kymmenen vuoden takaa oli, että kaikki yli 20 kilon on kamalaa. Eipä ole tällä kantolaitteella (edellinen kantolaite oli Haltin runkorinkka Anttilan tarjouksesta).

Helvetinkolu on upea paikka. Eikä pelkästään tuo yksi halkeama, vaan myös se rotko, jossa helvetinjärvi sijaitsee. Kerta kaikkiaan upeita näköaloja.

Ajattelin jatkaa kohti Helvetinjärven pohjoispäätä. Kankimäen infossa selvisi, että yöpyminen on salittua vain leiripaikoilla (puiston veppisivuilla leiriytymistä ei erikseen kielletty). No mennään sitten pois koko alueelta. Simppeliä. Olin kattellut Rimpilamminmäkeä leiripaikaksi, mutta nyt menisin aavistuksen pohjoisemmaksi, ulos kansallispuistosta.

Laskeuduin Helvetinkolun päivätuvalle, mutta sieltä ei päässytkään etelään. Olisi pitänyt uida. Noo, tulipahan nähtyä helvetinkolu alhaaltakin. Karttaa tarkkaan lukemalla olisi toki nähnyt, ettei alas ollut merkitty polkuakaan. Siispä rinkan kanssa takaisin ylös. Melkoinen pikku polkujen sekamelska vei minut alas rotkon pohjalle, sieltä etsin epävirallisen pikku polun etelään. Opin nopeasti, että kulkea voi vain poluilla, ja että muut kuin viralliset polut ovat välillä miltei kulkukelvotonta suomössöä, ainakin tähän vuodenaikaan. Pääsin kuitenkin oikaisemaan hieman ja takaisin viralliselle polulle. Siitä jatkoin Pirkan Taivalta luoteeseen. Huonossa kunnossa oli tuokin polku monessa kohdin.

Yleisesti alueen poluista voi todeta, että retkeilykarttaan punaisella merkityt alueen "viralliset" polut ovat erinomaisessa kunnossa (välillä "liiankin" hyviä portaineen ja leveine pitkospuineen). Muut polut ovatkin sitten joko kulkukelpoisia tai kulkukelvottomia täysin sattumanvaraisesti... Pirkan Taivalkin oli välillä umpeen vesakoitunutta muinaista metsätietä, jossa ei meinannut eteenpäin päästä iso rinkka selässä. Muut karttaan merkityt polut ovat paikoittain vielä kehnommassa kunnossa. Kannattaa siis pysyä "virallisilla" poluilla. Pieni kiertokin kannattaa jos saa kulkea "virallista" polkua.

Koetin oikaista Rimpilamminmäelle suorinta tietä Pirkan Taipaleelta, mutta se oli mahdotonta. Vaihtoehdoksi kellon ollessa jo yhdeksän keksin autotiet ja vanhan pikku metsätien Rimpilamminmäelle. Viimeinen osuus oli paikoin varsin vesakkoista tieksi, mutta pohja sentään kantoi ja matka joutui. Yllätyksekseni tien päästä lähti poluntapainen kohti Helvetinjärven pohjoispäätä. Maasto oli kyllä leiriytymiskelvotonta... Mahtaisikohan täältä teltan kokoinen tontti löytyä?

Helvetinjärven pohjoispäässä oli useita veneitä ja kanootteja ja väsyneenä leiriydyin suunnilleen veneiden väliin. Tarkistin toki hieman ympäristöä paremman paikan toivossa ja asutuksen pelossa. Paikka kun oli karttani rajalla. Ei löytynyt parempaa paikkaa, jos ei sitten asutustakaan. Ei kun teltta pystyyn vaan ja hernesoppa porisemaan Trangiaan.

Ihmeen vaisu vehje tuo Trangia kun oli tullut käytettyä viimeksi kaiman MSR DragonFly -bensakeitintä. Taitaa mennä vaihtoon tuo Trangia...

Ilta oli kylmä, vain muutama aste plussalla. Ja lämpötila sen kun laski. Yöllä heräsin pari kertaa kylmään ja lisäsin vaatetta. Taitaa olla pussi pilalla kun se on ollut pakattuna viimeiset reilu kymmenen vuotta. Ontelokuidut lytyssä tai jotakin. Pussin piti riittää -16 astetta tai jotakin ja nollassa on jo kylmä. Aamulla totesin digitaalimittarin rekisteröineen teltan ulkopuoliseksi alimmaksi lämpötilaksi miinus yksi. Aikas koleaa, mutta heinäkuussa lapissa voi olla ihan samanlainen keli, tässä tarttis pärjätä. Ja pärjättinhän sitä fleecet päällä. Mahtaisikohan pussin pesu auttaa, täytynee kokeilla.

Lauantai 18.5.2002

Aamulla oli aikas viileätä, lämpömittari kipusi tuskastuttavan hitaasti yli viiden asteen. Vedin märän takin päälleni kuivumaan. Kaurapuuro ja kahvi lämmittivät ja puuhaillessa vilu kaikkosi. Takin kuivuttua pystyin vetämään päälleni märät housutkin kuivumaan. Kamat kasaan vain ja matkaan.

Makuualustan kääreenä olleesta jätesäkistä löytyi kohmeinen pikku etana. Poutaa tulossa, ötökkä näytti sarvensa! Saman tien tuli kuitenkin rakeita. Ehkä poutaa tulisi myöhemmin (varmasti tulee kun odottaa tarpeeksi kauan, etana on aina oikeassa).

Aamun valossa leiripaikka näytti iltaa hienommalta.

Likomäristä housuista jotakin oppineena laitoin sadelahkeet housujen päälle. Enää eivät kosteat varvut kastelisi housuja! Isolla polulla voisi nuo sitten ottaa pois. Sadelahkeet osoittautuivat hyviksi, eivät hiostaneet kuten sadehousut, mutta pitivät puskien kosteuden poissa. Suosittelen!

Noustuani jyrkänteelle sain kuvan leiripoukamastakin.

Aina oppii kun on kotoa poissa. Silmälasien päälle ei kannata astua. Sanka vääntyi pahasti ja katkesi takaisin väännettäessä. Lasit pysyivät joten kuten päässä yhdelläkin sangalla, mutta vaellettaessa jo huonommin. Eikä ollut minkään laista teippiä mukana. Insinööri keksi toki korjausmenetelmän: pikku tikku lastaksi tukemaan sankaa ja pakastepussista (ohuesta) sellaista sentin levyistä soiroa saranakohdan ympärille. Viidennellä yrityksellä sanka jäi kiinni "riittävän" hyvin. Ja matka jatkuu!

Palailin samaa reittiä takaisinpäin ja suunnistin sitten etelään Haukkajärvelle. Polun varteen oli ilmestynyt uusi pöytäryhmä, jota ei ollut merkitty kartalle millään tavalla. Kiinnostuneet löytävät koordinaatit tämän jutun lopusta. Haukkajärvellä maisemat ovat tavanomaisempaa eteläsuomalaista metsäluontoa, jylhät maisemat rajoittuvat Helvetinkolulle ja Helvetinjärvelle (ilmeisesti myös Luomajärvelle).

Keittelin Haukanhiedan varaustuvan liepeillä keittokatoksessa Italian pataa ja paikalle ilmaantui ryhmä ilmeisesti päiväretkellä olevia naisihmisiä. Trangia osoittautui nopeammaksi tavaksi valmistaa ruokaa kuin keittokatoksen puuhella. Paikalla oli myös kaivo, josta täytin juomavesipulloni. Kaiketi järvivesi on jokseenkin juotavaa, mutta otin varman päälle ja join vain kaivovettä, ruoanvalmistuksessa ja kahvinkeittoon käytin sitten järvivesiä.

Olin lyhentänyt hieman reittisuunnitelmaani leiriytymisrajoitusten vuoksi ja olin Heinälahdessa Haukkajärven eteläpäässä jo neljän maissa. No olisipahan aikaa kuivatella telttaa ja katsella ympärilleen. Leiriytymispaikaksi merkityssä kohdassa ei ollut oikein teltan kokoista tasaista aluetta eikä sitä nyt ihan siihen puunpolttoringin viereen voi leirityä. Tulkitsin asian siten, että lähimpään kivaan paikkaan voi pystyttää telttansa. Kiva paikka löytyikin niemestä vajaan sadan metrin päästä. Samassa niemessä oli muutama muukin kiva paikka, mutta tämä oli suojaisin vallitsevalla tuulensuunnalla. Ja soppa tulelle.

Sunnuntai 19.5.2002

Lämpömittari oli jälleen käynyt yhdessä pakkasasteessa ja näytti neljää astetta puolen yhdeksän maissa aamulla. Kuivin vaattein aamu lähti kuitenkin edellistä aamua miellyttävämmin käyntiin.

Puuro tuulensuojaan, kamat kasaan ja matkaan. Alunperin olin ajatellut olla vielä yhden yön kansallispuistossa, mutta aamut olivat osoittautuneet aikas verkkaisiksi. Ajattelin siten palata kotiin jo sunnuntaina. Matkaa Helvetinkolun päivätuvalle olisi seitsemän kilometriä ja autolle yhteensä yhdeksän. Ajattelin talsia tuvalle ruoanlaittoon.

Kolun tienoo oli vielä hienompi paremmalla kelillä, joten otin vielä muutaman kuvan, tämä on alhaalta rotkosta. Tuvalla oli sunnuntai-iltapäivänä väkeä niin että päät yhteen kolisivat. Keitteilin siinä nuotioringillä kuitenkin Trangialla sapuskat ja lähdin autolle.

Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Viileässäkin ilmanalassa pärjäsi, reppu kulki selässä ja kivaa oli. Kuvia jäi muistoksi satakunta. Varustehankintalistalle päätyi paksu fleecetakki (taukotakiksi) ja makuupussi pitäisi varmaankin uusia. Ja bensakeittimestä haaveilen yhä.

Muutama GPS-piste alueelta

Pisteet ovat YKJ-järjestelmässä (Garminissa päälle KKJ ja Hayfordin ellipsoidi niin toimii ok). Pisteet on luotu peruskarttaa ja koordinaattilevyä käyttäen ja ne on todettu maastossa riittävän tarkoiksi (en ole viitsinyt editoida niitä vaelluksen aikana).

Kankimäki info-piste: 33361310 6887430
Helvetinkolu: 3334450 6887180
Helvetinkolu päivätupa: 3334320 6887180
Haukanhiedan maja: 3332730 6884420
Haukan kämppä: 3331180 6883540
Luomajärvi leiripaikka: 3337110 6885530
Luomanlahti: 3338000 6885000
Uusi taukopaikka Haukkajärvellä Myllylahden rannalla: 3332873 6885534

Jussi Ristilä
www.ristila.com