www.ristila.com -> VAELTAMINEN -> JOHDANTO

Vaeltaminen

Olen liikkunut tunturissa seitsenvuotiaasta asti. Tuolloin isäni vei minut ja pikkuveljeni ensimmäisen kerran tunturiin. Isäni oli käynyt kesäisin vaelluksilla muutaman työkaverinsa kanssa jo aiemminkin, äitinikin kerran. Vaeltamisesta tuli sittemmin jokavuotinen tapa, vietimme tunturissa miltei joka kesä viikon.

Vaellusporukkamme kutistui hiljalleen, pois jäivät yksitellen isäni työkaverit ja lopulta pikkuveljeni ja muutaman kerran mukana ollut serkkunikin. Lukion jälkeen koko touhu jäi kymmeneksi vuodeksi. Nyt olen löytänyt jälleen aikaa vaeltamiselle, eikä isäänikään ollut vaikea houkutella mukaan. Toisaalta reissut ovat alkaneet olla jo hieman rankkoja isälleni, joten olen kulkenut viime aikoina enemmän yksikseni.

Kymmenen vuoden tauon aikana ystäväni Kaima-Jussi innostui vaeltamisesta ja kesällä 2005 kävimme yhdessä Kebnekaisella. Kaima-Jussin vanhat sivut ovat täällä ja uudet sivut toivottavasti joskus täällä.

Eniten on kuitenkin tullut kuljettua yksin viime vuosina. Yksin vaeltaminen on tietenkin vastoin kaikkia vaellusohjeita, mutta ei se kokeneelle vaeltajalle mitenkään äärettömän vaarallista ole. Pitää vain olla kokemusta, kunnon varusteet ja pitää muistaa kunnioittaa luontoa. Kun ei erikseen hankkiudu vaarallisiin tilanteisiin vaan on huolellinen joenylityksissä ja kulkiessaan, saa yksin kulkiessaan mennä juuri omaan tahtiinsa ja pysähtyä kuvaamaan aina kun siltä tuntuu. Välillä tuntuu hankalalta sovittaa yhteen erilaisia toiveita: toinen haluaa kalastaa laaksoissa ja minä menisin mielelläni ylhäällä tunturissa missä näkee kauas ja maisemat ovat kauniita... sovita nyt sitten moisia toiveita yhteen. Aikataulutkin ovat nykyään kaikilla niin tiukkoja, että yhteisen ajan löytäminen ei ole helppoa. Minusta on tainnut nyt tulla olosuhteista johtuen yksinvaeltaja.

En tietenkään suosittele yksin kulkemista kenellekään, mutta jos vaelluskokemusta ja uskoa itseen riittää, niin yksin kulkiessaan saa kyllä paljon irti reissustaan.

Ulkomaalaisille haluan muistuttaa, että vaeltaminen Pohjoismaiden Lapissa eroaa huomattavasti vaeltamisesta esimerkiksi Keski-Euroopassa. Täällä ei polkujen ulkopuolella ole todellakaan ketään, eikä aina välttämättä poluillakaan. Jos haluaa Suomen luontoon ja nähdä siellä ihmisiä, pitää tuoda ne ihmiset mukanaan. Ja jos ruoka loppuu niin tulee nälkä ja jos varusteet kastuvat tai rikkoutuvat, on pahimmillaan todellisessa hengenvaarassa. Suunnistustaito on välttämätön, pitää olla kunnon kartat ja pitää selviytyä hankalissakin olosuhteissa. Kesälläkin voi tulla räntää tai rakeita ja keli voi mennä jopa pakkasen puolelle. Euroopan kesään tarkoitetuilla varusteilla ei Lapissa välttämättä pärjää. Pitää osata varautua, mutta toisaalta olosuhteet ovat kyllä yleensä varsin suotuisat Suomen kesässä.

Varusteistani-sivulla on tietoa omista varustevalinnoistani. Sen kummemmin mainostamatta löydät täältä tietoa omista varusteistani ja ohjeitani varusteiden hankintaan. Vaikka vaeltamisen ei tarvitse olla varusteurheilua, hyvillä varusteilla matka taittuu kyllä mukavammin. Varustelistasi muotoutuu ajan myötä omien tarpeittesi mukaan. Joku haluaa kantaa vain välttämättömimmän, toinen joitakin mukavuusasioita, kolmannella on tiukempi budjetti kuin neljännellä.

Varustelistani-sivulla on oma varustelistani. Käytän tätä listaa reissuun lähtiessäni ettei mitään oleellista jää kotopuoleen.

Suunnistamisesta-sivulla on suunnistusohjeita ja GPS-vinkkejä-sivulla on vinkkejä satelliittinavigaattorin käyttöön vaelluksilla. GPS on hieno apu, mutta sitä pitää osata käyttää ja kotiläksyt on tehtävä ennen lähtöä, jotta laitteesta on mitään hyötyä maastossa.

Vaelluslinkkisivulla on linkkejä vaeltamista sivuaviin sivustoihin kuten varustevalmistajien sivuille, nettikauppoihin ja muihin mielestäni hyviin vaellussivustoihin.