www.ristila.com -> VAELTAMINEN -> SUUNNISTAMISESTA

Suunnistaminen

Kompassilla suunnistaminen

Kompassi on perinteinen suunnistamisväline, joka kannattaa ottaa mukaan, vaikka GPS-navigaattori kuuluisikin retkivarustukseen. GPS voi tehdä tepposet, jos maasto on kovin mäkistä ja kohdalle sattuu huono satelliittipäivä (satelliitteja on vähän ja ne vähätkin ovat horisontissa, metsä on tiheää ja märkää).

Kompassilla suunnistaminen on periaatteessa helppoa, mutta metsässä suunnistamista vaikeuttaa huono näkyvyys. Vaikka koettaisi kiertää esteet vuoroin vasemmalta ja oikealta, saattaa helposti harhautua satoja metrejä. Toisaalta seuraavaa kiintopistettä ei saa kovin kaukaa, jos metsä estää näkyvyyden.

Kompassin käyttöohjeet lyhyesti: Kompassilla suunnistettaessa asetetaan kompassin reuna osoittamaan lähtö- ja kohdepisteen väliä. Kompassin rungossa on nuoli, joka asetetaan kuljettavaan suuntaan. Tässä kun on huolellinen niin ei lähde päinvastaiseen suuntaan. Sitten käännetään kompassin kehän säädettävä rengas osoittamaan kohti pohjoista. Tässäkin kannattaa olla huolellinen, ettei lähde 180 astetta väärään suuntaan... Läpinäkyvä kompassi on kätevä, sillä saa helposti tarkan suunnan (mulla on itselläni sellainen Suunnon edullinen kompassi, jonkun firman promo eli ilmainen, toimii loistavasti...) Seuraavaksi tehdään deklinaatiokorjaus, sillä karttapohjoinen ja magneettinen pohjoinen eivät ole samassa pisteessä. Lapissa korjaus on kymmenkunta astetta myötäpäivään. Tarkka arvo löytyy kartalta. Sitten pidetään kompassia vaakasuorassa edessä, kompassin rungon nuoli itsestä poispäin ja käännytään, kunnes neulan pohjoispää asettuu säädettävän kehän merkkiin. Sitten vain nuolen suuntaan, eteenpäin.

Kuljettaessa kannattaa etsiä kiintopisteitä mahdollisimman kaukaa. Vaikka jokin puu, kivi tai vastaava maamerkki on hyvä. Kompassia ei tarvitse vilkuilla koko ajan, kun kulkee kohti kiintopistettä ja etsii sitten sen saavutettuaan kompassin avulla uuden kiintopisteen.

GPS-navigaattorilla suunnistaminen

GPS:llä suunnistaminen vaatii etukäteistöitä. Jotta laitteesta on iloa, pitää tietää kohteen koordinaatit. Kun koordinaatit on syötetty laitteeseen, se kertoo etäisyyden kohdepisteeseen ja liikuttaessa suunnan, johon pitää mennä. Tämä helpottaa suunnistamista, sillä kierrettäessä jotakin estettä, uusi suunta päivittyy laitteeseen sekunnin välein.

Pisteitä laitteeseen saa joko kartalta tai projisoimalla. Projisoinnissa laitteeseen talletetaan tämänhetkinen sijainti ja projisoidaan kohdepiste kertomalla kulma ja etäisyys kohdepisteeseen. Tämä jälkimmäinen keino toimii käytännössä jotenkuten. Kymmenen kilometrin päässä olevan pisteen projisointi osuu kohdalleen noin puolen kilometrin tarkkuudella.

GPS:ää voi käyttää myös kompassina, sillä laite kertoo ilmansuunnat liikuttaessa. Joissakin paremmissa laitteissa on myös magneettinen kompassi, mutta peruslaitteetkin kertovat ilmansuunnat, kun kävelee viitisen metriä reippaasti yhteen suuntaan.

Lisää GPS:n käytöstä sivulla GPS-vinkkejä.

Oman sijainnin selvittäminen

Suunnistaa voi vasta kun tietää oman sijaintinsa. GPS on tässä lyömätön, sillä saa selville sijaintinsa tarkasti. GPS:n koordinaattien siirtämiseksi kartalle tarvitaan koordinaattilevy (tai viivotin).

Kompassilla oma sijainti saadaan selville suuntimalla. Kompassilla osoitetaan jotakin tunturinlakea tai muuta kauempana olevaa varmasti tunnettua kohdetta ja asetetaan suunta kompassiin. Peilikompassilla tämä onnistuu tarkasti yksinkin. Sitten tehdään deklinaatiokorjaus väärään suuntaan (vastapäivään). Kartalle piirretään tunturinlaesta lähtevä viiva. Iso pala näkkäriä on hyvä viivotin (edellyttäen tietysti että näkkärisi ei ole pyöreää mallia). Sama tehdään pari kertaa uudelleen ja kartalla on nyt kolme viivaa, jotka parhaimmillaan leikkaavat toisensa samassa pisteessä (käytännössä eivät yleensä ihan osu kohdalleen). Sijainti on viivojen leikkauspisteessä. Nyt voi katsella kartasta maaston muotoja ja tarkentaa hieman sijaintiaan (jos vaikkapa ollaan lammen rannalla).

Hätävara: ilmansuuntien selvittäminen kellolla

Auringon sijainti taivaalla kertoo kellonajan (aurinkoajassa). Tämän tosiasian tunnetuin sovellus on aurinkokello. Ihan tavallisella analogisella viisarikellolla voi selvittää ilmansuunnat eli käyttää sitä eräänlaisena käänteisenä aurinkokellona. Auringon täytyy toki näkyä, jotta sen avulla voi suunnistaa...

Muutama fakta taustaksi: Aurinko kiertää taivaankannen ympäri 24 tunnissa, lapissa kesällä tämä on helposti havaittavissa. Aurinko on kello 24 pohjoisessa, kello 6 idässä, kello 12 etelässä ja kello 18 lännessä. Nämä ajankohdat ovat kuitenkin "aurinkoaikaa", joka ei täsmää ihan tarkalleen Suomessa käytetyn aikavyöhykkeen kanssa. Talvella aikamme on noin puoli tuntia edellä, kesällä noin puolitoista. Kesän puolitoista tuntia on kuitenkin vain noin kuuden prosentin eli reilun 20 asteen heitto.

Jos kädessä olisi 24 tunnin kello, voisi kääntyä siten, että tuntiviisari osoittaa aurinkoon ja kello 24:n kohdalla olisi pohjoinen.

Useimmilla on kuitenkin 12 tunnin kello, jolla suunnistaminen on pikkuisen hankalampaa. Käänny siten, että tuntiviisari osoittaa aurinkoon. Illalla ja yöllä (klo 18 - 06) pohjoinen on tuntiviisarin ja klo 12:ntoista välissä kun tarkastelet lyhyempää väliä (pienempää kulmaa tuntiviisarin ja kello 12:ntoista välillä). Päivällä löydät samalla tavalla etelän. Kannattaa vielä ajatella aurinkoa 24 tunnin kellona, jotta ei lähde 180 astetta väärään suuntaan...