www.ristila.com -> VALOKUVAUS -> TAUSTANI

Amatöörivalokuvaajan taustaa

Sain ensimmäisen kamerani alta kouluikäisenä. Agfan Rapid-kameralla sai neliön muotoisia kuvia kinofilmille. Filmi oli erikoisessa Agfan omassa kasetissa, jonka pystyi käytännössä lataamaan uudelleen itse. Isäni antoi minulle lähinnä mustavalkofilmiä, pysyivätpähän muksun harrastuskustannukset aisoissa... Filmejä ja kuvia kehiteltiin sitten isän kanssa kerrostaloasuntomme vessassa, himmeän punaisen valon hämyssä.

Eipä silti, paremmin näyttävät nuo mustavalkoiset säilyneen kuin ne muutamat värirullat, jotka sain kuvata lomamatkoilla tai kesäleireillä. Ja mustavalkoisten kuvien itse tylsillä saksilla leikatut epämääräiset reunat vain lisäävät kuvien muistoarvoa. Itse tehtyjä, alusta loppuun. Näillä käsillä.

Sittemmin sain neuvostovalmisteisen kinofilmikoon Lomo-kameran, jossa aukko säädettiin filminherkkyyden mukaan ja valotusaika "säätilan" mukaan. Neukut olivat piirtäneet kameraan kuusi erilaista "säätilaa" kaatosateesta auringonpaisteeseen. Hieno laite, Lomo-kamerat ovat nyttemmin suorastaan kulttikamaa. Neukkukameroille ominainen varastorasvan tuoksu on tuosta kamerasta tosin jo valitettavasti haihtunut...

Omilla rahoilla on tullut hankittua Pentaxin kinofilmijärjestelmä, Hasselbladin neukkukopio Kiev (joka valitettavasti jo hajosi) sekä kolme Sonyn digitaalikameraa, pari digitaalista pikkupokkaria ja Canonin digitaalinen järjestelmäkamera. Järjestelmäkamera on tällä hetkellä eniten käytössä, aikaa kemiallisessa labrassa nuunaamiseen ei oikein tahdo löytyä. Sitäpaitsi digi on jo lyönyt kinofilmin ja rullafilmin (mielipide :O). Canonin 5D, olkoonkin tätä päivitettäessä jo miltei kolmen vuoden ikäinen, vastaa varsin hyvin 645-koon rullafilmiä ja on huomattavasti monipuolisempi ja kätevämpi käyttää. Canonin 1-sarjasta löytyy isommankin rullakoon haastajia, ja rullafilmikoon digiperät haastavat pienet laakafilmit. Isommille laakafilmeille ei vielä ole kaupan hyllyllä digitaalista vastinetta, mutta moisen ilmaantuminen on vain ajan kysymys. Resoluutiolle, dynamiikalle ja huippuluokan väritoistolle on tarvetta.

Lukioaikana ja hieman sen jälkeen kuvasin paljon. Mustavalkokuvat vedostin Tampereen pääkirjasto Metson valokuvalabrassa, muutoin kuvasin dialle. Iltaisin kaverit osasivat jo etsiä minua Metson labrasta, koska kuulemani mukaan "olin siellä aina". Labran kautta päädyin myös labraa hallinnoivan Tampereen Kameraseuran puheenjohtajaksi. Minulla oli oma idealistinen käsitykseni valokuvausharrastuksesta ja labran käyttäjäkunta paisuikin melkoisesti puheenjohtajakautenani. Kuvaaminen on kuitenkin loppujen lopuksi varsin yksinäistä puuhaa jos jätetään laskuista ammattilaisten tiimit. Kuvia otetaan yksin, vedostetaan yksin, kehystetaän yksin ja asetetaan sitten porukalla esille. Jokainen kuitenkin seisoo kuviensa takana yksin. Tätä taustaa vasten ei ollut ihme, että mitään seuratoimintaa ei oikein saatu käyntiin.

Työt videokuvauksen parissa ja muut riennot saivat sitten valokuvauksen jäämään muutamaksi vuodeksi. Tuhatluvun vaihtuessa hankin digitaalikameran ja pääsin uudelleen kiinni valokuvausharrastukseen, nyt oli mahdollista kuvata väri- tai mustavalkokuvia, käsitellä niitä duunin läppärillä ja tulostaa ne itse mustesuihkutulostimella. Laatu oli kahden megan Sony-Zeiss-möykkykameralla perus-kymppikuvaa parempi kun oli huolellinen ja opetteli uuden työtavan, workflown. Paljon oli samaa kuin kemiallisessa valokuvauksessa, jotakin samaa kuin videokuvauksessa ja jotakin ihan uutta.

Pari vuotta sitten ostin Canonin EOS 5D -rungon. Sittemmin olen hiljalleen hankkinut lisää objektiiveja ja varusteita Canonin järjestelmääni ja kehittänyt digilabraani. Photoshop alkaa olla hiljalleen tumpussa ja Canonin järjestelmällä saa huikean hyvälaatuisia kuvia. Enää ei tarvitse lutrata myrkyllisillä kemikaaleilla ja toisaalta mustavalkoisesta on päässyt siirtymään värikuvaukseen kun Photoshop ja tulostimeni mahdollistavat värikuvat siinä missä mustavalkoisetkin. Takana on kemiallisen labran aika, jolloin värikuvan väritasapainon ja valotuksen sai suunnilleen kuntoon mutta jyrkkyyteen ei voinut lainkaan vaikuttaa. Ja hyvän värikuvan saa aikaan jopa alle tunnissa kemiallisen labran kokonaisen päivän sijaan.