Madeira 2006

Tällä sivulla myös:
Madeira matkakohteena
Madeira lautasella
Madeiran historiaa
Kaupungilla
Vaeltamassa

Taustaa

Vaimoni päätti ostaa meille myöhästyneen häämatkan ja ehdotti Madeiraa. Pikaisella tutkimuksella paikka osoittautui pienehköksi saareksi, pituutta vain viitisenkymmentä kilometria. Pieni saari pitää kuitenkin sisällään keskiaikaista historiaa, mielenkiintoisia vaellusmahdollisuuksia ja on maailman vanhimpia turistikohteita. Eikä ilmeisesti vielä aivan turismin pilaama kun sieltä puuttuvat pakolliset hiekkarannat.

Valintamme oli huoneistohotelli Madeiran hotellialueella. Aamupalat söisimme omassa huoneistossamme ja muuten aina ulkona, emme jumittaisi hotelliin!

Kaupunkikuvia löytyy tästä klikkaamalla.

Vaelluskuvia ja luontokuvia löytyy tästä klikkaamalla.

Muut lomakuvat sukulaisille löytyvät tästä klikkaamalla.

Madeira matkakohteena

Madeira on mielenkiintoinen matkakohde, mikäli on jo kasvanut ulos yökerhoista, pitää hyvästä ruoasta ja kuljeksii mielellään kaupungilla. Lapsiperheille ja auringonpalvojille pakolliset hiekkarannat tosin puuttuvat, kun saari on vielä niin nuori geologisessa mittakaavassa. 50 miljoonan vuoden kuluttua tilanne on kuulemma jo toinen. Madeiralla on toki yökerhojakin, eikä Funchalin hotellialueelta ole ollenkaan pakko poistua madeiralaisten armoille. Saarella on pitkät brittiläiset matkailuperinteet, joten hotellisi pystyy varmasti järjestämään sinulle ruokaa, juomaa, uima-altaan ja tarpeeksi ohjelmaa pitämään sinut hotellin muurien tai puistoaidan sisäpuolella. Siis jos haluat.

Jos taas haluat mieluummin kävellä keskikaupungille, se onnistuu mukavasti jalan. Taksi on kuulemma edullinen, mutta sitä emme tulleet käyttäneeksi laisinkaan. Keskikaupungilla on lukuisia ravintoloita ja katukahviloita ja ruokalistat löytyvät parhaimmillaan jopa suomeksi! Englannin taidolla pärjää aivan varmasti.

Funchalin yläosiin pääsee keskustasta mukavasti köysiradalla ja vaelluksille voi ostaa kartan karttoja myyvistä kioskeista. Vaelluskartta on muovipäällysteinen ja hieman kalliimpi. Jos menee linja-autoilla tarvitsee vielä toisen kartan jossa on bussireitit (edullisempi). Kolmas Funchalin keskustan kattava kartta on kans kiva. Vaelluksille kannattaa lähteä oppaan kanssa, mutta reitit on merkitty maastoon suomalaisittain hyvin ja kartta on hyvä. Opas vetää turrelaumaa vauhdilla, mutta itse onnistuin kuvaamaan vaelluksilla ihan kohtuu hyvin, olkoonkin että porukan raskain kantamus teki reissuista hieman rankkoja. Oppaat ajavat seurueen hotellilta reitin lähtöpaikkaan ja päätepisteestä jälleen takaisin hotellille.

Madeiralle on matkustettu pitkään terveellisten olosuhteiden vuoksi. Siellä on viettänyt aikaa niin Sissi kuin Churchillkin, ja löytyypä Madeiralta yksi maailman parhaista hotelleistakin, Reid's. Paikallisia perinteisiä matkailijahassutuksia edustaa paluu Funchalin yläosista korituolilla katua laskien. Vaimo ei moiseen rohjennut ryhtyä, joten kokeilematta jäi, mutta vauhtia kuulemma piisaa vaikka kivetty katu on jo vaihtunut asfalttiin vuosia sitten.

Madeiralla on oma erikoinen ilmastonsa. Rannoilla vallitsee leppeä subtrooppinen ilmasto läpi vuoden. Ylimmillä huipuilla miltei kahdessa kilometrissä on talvella jopa lunta ja väliin sijoittuu rehevä vyöhyke jossa sademäärät ovat valtavia. Kun rannalla sataa 650mm vuodessa, sataa keskivyöhykkeellä noin 3000mm! Jo keskiajalla alettiin rehevän vyöhykkeen vesiä johtaa alas viljelyksille levada-kastelukanavien avulla. Levadat ovat edelleen käytössä ja niitä seuraavat huoltopolut suosittuja vaellusreittejä.

Madeira lautasella

Paikalliset erikoisuudet ovat Espada, Espetada ja Limpets, ja kaikkia niitä saa jokaisesta madeiran ravintolasta. Ja tietenkin Ponchaa, eikä tietenkään juuri Madeiraviiniä.

Espada on pitkä musta ruma hirviökala, jolla on neulanterävät hampaat. Espadaa eli sapelikalaa syödään vain Madeiralla, mutta sen valkoista sukulaista sitten laajemminkin Etelä-Euroopassa. Kala elää yli 700 metrin syvyydessä, eikä Jacques Cousteau onnistunut sitä aikanaan elävänä kuvaamaan. Sittemmmin on kala kuvattu ja todettu sen olevan kauniin kullanvärinen syvyyksissä ja tummuvan kammottavan mustaksi vasta ylös nostettaessa. Kananmunan kokoinen silmä ja neulanterävät hampaat tekevät noin metrin mittaisesta kalasta varsin vaikuttavan näköisen hirviön. Espadasta valmistetaan monenlaista kalaruokaa, mutta materiaalina se ehkä muistuttaa eniten meille niin tuttua seitiä. Valkoista lihaa, toki seitiä voimakkaamman makuista.

Espetada on lihavarras. Madeira on edelleen tulotasoltaan varsin vaatimatonta Portugalia, mutta juhlia siellä on osattu aina! Hotellin järjestämässä "madeiralaisessa illassa" tarjotaan varmasti juurikin Espetada-lihavartaita ja niitä on loputtomasti! Isoimmissa madeiralaisissa juhlissa teurastetaan kymmeniä nautoja ja syödään ne vartaina! Turisteiltakaan ei liha lopu, ystävällinen tarjoilija kantaa vartaita loputtomasti nälkäisten turistien täytteeksi.

Limpets-simpukat tuodaan kuten etanat kiehuvassa voisulassa valurautapannulla. Hyvää! Kerta kaikkiaan mahtava alkuruoka, mutta pitää varoa polttamasta kieltään kuuman herkun kanssa.

Vaelluksen jälkeen pikkukylän kahvilassa pitää tietenkin ottaa Poncha. "Ensimmäinen ei ole kovin hyvä, mutta kolmannen jälkeen puhutte portugalia!", kertoi vaellusoppaamme. Poncha valmistetaan hunajasta, sokeriruokosiirapista ja "rommista" eli jostakin paikallisesta pontikasta. Aineksia laitetaan riittävästi isoon tuoppiin ja sekoitetaan sitten caralhinholla sameaksi juomaksi ja tasataan laseihin. Ponchaa saa toki pullotavaranakin paikallisesta marketista, mutta se kuppilan tyttö teki kyllä parempaa! Madeiraviinit ovat aina olleet enemmänkin brittien ja yläluokan asia, paikalliset juovat Ponchaa ja paikallisia (viiniasiantuntijoiden mielestä luokittelemattomia) viinejä.

Ruoka on edullista ja annokset riittäviä. Varaa ihmeessä aikaa syömiseen, älä ota suomalaisittain vain pääruokaa vaan syö rauhassa alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka aperitiiveineen, ruokajuomineen ja jälkiruokajuomineen. Ei se maksa kuin pari kymppiä hengeltä! Hotelleissa saattaa olla Keskieuroopan hotellihinnat, mutta Funchalin keskustan ravintolat ovat ainakin suomalaisittain edullisia. Ei nyt mitään Kiinan "kahdella eurolla maha täyteen" -meininkiä mutta edullista ja hyvää.

Madeiran historiaa

Virallisen historiankirjoituksen mukaan Madeiran saaret löysi Joao Gonzalves Zarco 1418, mutta legenda englantilaisen Robert Machimin seikkailuista 1300-luvulla elää yhä. Zarco löysi Porto Santon ja palasi seuraavana vuonna tutkimaan sumujen peittämää Madeiran saarta. Madeiran saaren nimi tuli saaren runsaista puuvaroista, ja sana "madeira" onkin samaa alkujuurta kuin sana "materiaali" ja tarkoitti nimenomaan puumateriaalia, jota saarella oli loputtomasti.

Madeiraa alettin asuttaa hetimiten. Kaskivalkea pääsi irti ja erään tarinan mukaan paloi seitsemän vuotta. Samoihin aikoihin alkoi myös saaren "sadevyöhykkeen" hyödyntaminen ja levada-kastelukanavien rakentaminen. 1400-luvulla saarella vieraili myös Kristoffer Kolumbus tekemässä sokeriruokokauppaa ja löysi sittemmin saarilta vaimonsakin. 1500-luvulla Madeiran saariryhmä oli suosittu kohde merirosvoille ja kaupunkeja alettiin linnoittaa. Madeiraviinin menestys liittyy 1600-luvun kauppapolitiikkaan: Läntisen pallonpuoliskon brittiläisiin siirtokuntiin sai viedä suorilla kuljetuksilla ainoastaan Madeira-viiniä. Madeiralle syntyikin viininmyynnillä vaurastuneita kauppiassukuja, jotka aivan viime aikoihin asti ovat muodostaneet paikallisen eliitin.

Viime aikoina Madeira on ollut tunnettu matkailukohteena ja Portugalin liityttyä EU:hun saaren kalastuselinkeinoa ja tieverkkoa on kehitetty voimakkaasti. Eurooppalaisittain matala tulotaso näkyy kuitenkin edellen mm. palveluiden hinnoissa. Ainoa selitys esimerkiksi vaellusretkien edulliseen hintaan on juuri tulotaso: Päivän retki kuljetuksineen ja oppaineen maksaa noin 30 euroa ja ryhmäkoko on pikkubussillinen.

Kaupungilla

Keskustan "vanha kaupunki" ei ole sen vanhempaa kuin muukaan keskusta, kadut vain ovat hyvin kapeita. Koko miljöö huokuu historiaa ja vanhoja kirkkoja ja linnoituksia on siellä täällä. Madeiralla on myös hienoja puistoja, joista osaan on vapaa pääsy.

Tiheään rakennetun keskustan liepeillä rannan puolella on runsaasti ruokaravintoloita. Niistä voinee poimia minkä tahansa jossa vain tilaa löytyy. Tällä hintatasolla kannattaa syödä ulkona hyvin niin lounas kuin päivällinenkin. Hotellialueella on enemmän pizzerioita ja etnisiä ruokapaikkoja. Löytämämme intialainen ravintola osoittautui erinomaiseksi, olkoonkin että arvioin ruoan tulisuuden alakanttiin... Kyllä kirposi hiki suomalaisen ohimolle.

Vaeltamassa

Pääosa vaellusreiteistä seurailee levada-kastelukanavia. Levadat ovat loivasti laskevia yllättävän pieniä kanavia, mutta haastetta tuovat levadalta toiselle siirtymiset, silloin polut ovat todella jyrkkiä. Yhdestä vaellussauvasta on apua ja kunnon vaelluskengät tukevat hyvin jalkoja. Toisinaan levadan vesi syöksyy alaspäin kymmeniä metrejä kuilussa tai putkessa ja vaeltajan on taitettava sama korkeusero portaita. Levadat kulkevat toisinaan myös tunneleissa ja siellä on hyvä olla otsalamppu mukana. Samassakin tunnelissa voi olla eri aikakausilla rakennettuja osuuksia ja pienimmillään tunnelissa voi kolhaista päänsä kattoon. Matkaopaskirjoissa suositellaan kypärää, mutta saman asian ajaa otsalamppukin jos vain pitää silmänsä auki.

Maisemat ovat kerta kaikkiaan upeita! Luonto on rehevää, pilvet liikkuvat syvissä laaksoissa ja useilta kohdin polkua näkymät ovat henkeäsalpaavat. Korkean paikan kammoa potevan ei kannata vaivautua. Näkymät ovat upeita juuri siksi että polku on välillä onneton alle puolen metrin tasanne pystysuorassa seinämässä ja kaiteita ei alle kymmenen metrin pudotuksille ole aina rakennettu. Varovasti siis! Kannattaa varata energiapatukoita ja urheilujuomaa, sillä väsyminen ja kompastuminen voi olla kohtalokasta. Erityisesti valokuvaavalle vaeltajalle retkeily opastetussa ryhmässä on raskasta ja tauot lyhyitä.

Reitteihin kannattaa suhtautua kunnioituksella. Vaativa reitti on suhteellisen vaativa, erityisesti jos pitää vielä raahata yli viiden kilon kameralaukkua... Myös keli voi olla hankala: Korkeimpien huippujen vaellukseni vaihtui itäkärjen "erämaahan" kun sumua ja sadetta oli oppaiden arvion mukaan liikaa. Näiden päätösten tekeminen itsenäisesti voi olla saarta tuntemattomalle hankalaa, joten omasta puolestani suosittelen järjestetyille vaelluksille osallistumista.